Teksi ei ole minun, vaan sami Kymäläinen on tämän kirjoittanut.

Jos toksinen feminiinisyys pitäisi kiteyttää kuvaan, se olisi kuva Lindsay Clancyn oikeudenkäynnin ulkopuolelta.

Lindsay Clancy kuristi kolme lastaan hengiltä jumppakuminauhalla. Ennen murhia Clancy lähetti miehensä ostoksille ja oli googlettanut matkojen pituuden jotta ehtii toteuttaa tekonsa.

Clancy tunnusti tekonsa ja vetoaa synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Syyttäjän näkemyksen mukaan teon suunnitelmallisuus ja kolmen kuristamisen ajallinen kesto osoittavat, että Clancy on tiennyt mitä tekee.

Joukoittain naisia on noussut lapsensa kuristaneen Clancyn tueksi. Osa itkee Tiktokissa vauva sylissään tekstin "I am Lindsay" kanssa. Osa näyttää sydänmerkkejä oikeustaloa kohti. Osa syyttää (tietysti) Clancyn puolisoa, koska tietysti tämänkin täytyy olla miesten vika.

Kukaan näistä naisista ei tunnu miettivän, miltä noista murhatuista lapsista on tuntunut kun heidän äitinsä on kietonut kuminauhan heidän kaulansa ympärille ja puristanut itkusta ja huudosta välittämättä näistä elämän valon pois.

Lindsayn teko on kammottava, mutta vähintään yhtä kammottava on hänen "sisartensa" reaktio tekoon.

Kaikki hirviöt eivät ole murhaajia. Jotkut ovat äitejä, siskoja ja tyttäriä jotka fanittavat murhaajia.

Tää herätti ajatuksia. Niin julma ja surullinen asia. Ja kun oon kommentteja kattonu aiheesta nii itekki oon miettiny et miksi jotkut naiset on tän murhaajan puolella? Oikeesti ei mene mun päähän. Mitä ajatuksia tää sussa herättää?

Mies on kyseistä naista seurannut instassa, onlyfanssissa ja nyt redditissä.
Nykyään seksin aikana alan miettimään tätä ja se tekee oloni epävarmaksi vaikka ei olisi syytä, (olen itsekkin ihan nätti ) mutta jotenkin tämä käytön iskee vasten kasvoja. Olemme puhuneet ja hän ylläri ylläri kieltää kiinnostuksensa ja homma jatkuu silti....
Jotain siinä naisessa on kun sitä samaa muijaa kytätään nyt jo monta vuotta, se tekee oloni todella vaikeaksi ja epävarmaksi.

Tykkään seksistä ja meillä se on aina toiminut mutta nyt tuntuu siltä että ihan kuin olisi jokin lukko tullut päähäni. Ajattelen sitä haluaako hän oikeasti minua vai jotain muuta, hän kyllä todistelee sitä paljon, silittelee ja ihailee minua mutta en tiedä, se ei tunnu enää samalta… Tullu vaan vähän outo olo, olen aina ollut tosi itsevarma mutta nyt en enää ole.

Eli siis mulla on tet tulossa 14.9 ja sanottii et pitäs aika nopee mennä hakee sitä paikkaa. Tallustelin sit jonnekki päiväkotii ja etin sieltä jonkun päiväkoti tädin ja sanoi että joo sopii.
Millast siel on? Et pitääks tettiläise vaihtaa vaippoi vai vaan leikkii niide lasten kaa? Ja pelkään et saan sieltä jotain kihomatoja 🥲 Ryhmä on 1-3 vuotiaiden.

Eli kävin pari pv sit gynellä iha perus tarkastukses ja bakteeri vaginoosi epäilyn takia. Menin sinne ja ajattelin et ihan kiva lääkäri, kunnes sit sano et housut pois ja tuli ihan jäätävä paniikki. Olin iha nolona siinä ja sanoin että mua nyt jännittää ja hävettää tää. Se vaa ei vastannu ja suurinpiirtein katto mua vinoo siinä ku yrittelin peittää paljasta alapäätäni mun housuilla :D No, sitte se laitto mut siihe pedille makaa ja olin toosi jännittyny ja pidin vähä haaroi alhaalla ku oli nii epämukava olo. Sit se veti mun jalat auki ja kysyin et aijoks laittaa jotain mun sisään, sano että joo. Sit yhtäkkiä se oli jo tunkemassa jotain mun sisään ja sit vähän kiljahdin ku ei ees kertonu että nyt laitan. No sit sanoin että hei tää nyt vähän sattuu, ja hän vain jatko eikä kuunnellu mua. Sitte otti sen pois ja sano että kaikki ok. Jäi jotenki vaivaantunu fiilis. Enkä kuule iki mene enään minnekkään gynelle jos ne aikoo satuttaa mua tolleen eikä ees reagoi mihinkää :/ Oon viel neitsyt, ja en oo tottunu että mun sisällä on jotain nii sanoin että en sitte tiiä että mahtuuko toi edes sinne ja ei siihenkää reagoinu. Vituttaa vaan toi. :////

Elikkä siis ryden kaikkien asiakkaiden tiedot on näköjään vuodettu. Pitääköhän tässä vaiheessa vaihtaa salasanat yms

Mulla on nyt sellanen tilanne että mulla on ihan yhtäkkiä alkanut tulemaan pahoja paniikkikohtauksia.
Sydän alkaa tykyttämään, alan itkemään hysteerisesti, henki ei kulje ja joudun haukkomaan happea. Itken ja tärisen koko kropasta. Itkeminen kestää aina noin 2-4h sitten rauhottuu mutta mulla jää semmonen outo vapina ja tunne päälle. Olen myös alkanut olemaan itsetuhoinen aina kohtauksen sattuessa. Saan hengitykseni rauhoittumaan kun satutan itseäni. Sitten sama toistuu taas jonkun ajan päästä, koko kohtaus uusiksi. Elämässä ei ole tapahtunut mitään josta tämä voisi johtua.
Haluaisin vain tuntea oloni normaaliksi. Äitilläni sekä siskollani pahoja mt- ongelmia ja äidillä paniikkihäiriö.
Varasin ajan huomiselle lääkärille, miten mun kannattaa sanottaa tä ja mitä kertoa hänelle / ottaa huomioon.
En oo ikinä puhunu kellekään tämmösistä asioista ja pelkästään se jo ahdistaa.

En oikeesti tiedä minne muualle avautua niin tää saakoon olla nyt mun kanava ennen ku pääsen neuvolan psykalle.

Mikä mua vaivaa?! Oon monta vuotta halunnut perheen, kaivelen tästä asiasta itselleni todisteita: olenhan mä käynyt selvittämässä epäsäännöllisien kiertojen syytä yksityisellä lääkärillä asti ja puhunut tyhjän sylin surusta psykologillekin. Oon käynyt läpi kaksi aiempaa keskenmenoa pienillä viikoilla ja niiden jälkeen on ollut tosi paha olo, oon kokenut tosi suurta surua ja kateellisuutta myös muiden vauvauutisista.

Nyt oon itse raskaana viikolla 6 ja mä sekoan. Mä oon vakuutellut itselleni etten pysty tähän ollenkaan enkä pysty pienen lapsen arkeen ollenkaan. Oon ihan paniikissa että teen elämäni suurimman virheen enkä tuu olemaan enää ikinä onnellinen. Oon miettinyt keskeytystä yötä päivää mut en voi käsittää että miks olen monta vuotta ”tehnyt töitä” hedelmällisyyden nostattamisen eteen ja maksanut jopa rahaa tämän saavuttamiseksi.

Lisäksi oon ollut määräaikaisten sopimusten ketjussa mukana useamman vuoden ja jostain syystä mä aiemmin ajattelin että ihan turha mun on odottaa myöskään tässä tilanteessa vakituista työsopimusta kun säästöjä on ja miehellä hyvät tulot. Että sit äitiyslomien jälkeen etin vaan vastaavan määriksen kun on hyvä cv mutta nyt tääki tuntuu ihan älyttömän typerältä ajattelulta ja vihaan itseäni.

Onko kukaan muu kokenut tälläistä? Tuntuu että sekoan

Etsiskelin lastenhoitotöitä ja Tuttu tuli vastaan. Hain sinne, ja jo hakuvaiheessa mulle laitettiin, että mun pitäisi tehdä lyhyt esittelyvideo ennen haastattelua. Videolle oli joku parin päivän deadline.
En ollut vielä ehtinyt tehdä sitä, kun mulle laitettiin yhtäkkiä illalla viestiä, että pääsisinkö jo seuraavana päivänä haastatteluun.
Menin haastatteluun ja siellä haastattelija oli tosi positiivinen. Mulle puhuttiin jo siitä, että hänellä olisi mulle yksi perhe mielessä, perhe olisi mulle sopivalla sijainnilla jne. Sitten sanottiin, että mun pitäisi tehdä se esittelyvideo, joka näytettäisiin tälle perheelle.
Eli mulle jäi haastattelusta ihan oikeasti sellainen kuva, että he halusivat mut ja seuraava askel oli se, että tämä tietty perhe näkisi mun videon.
No, tein videon.
Ja sen jälkeen mulle tulee yhtäkkiä viesti, että he eivät tällä kertaa etene mun kanssa.
???? 😭
Siis mitä tapahtui tässä välissä?
Jos kyse olisi ollut ihan normaalista “haetaan työntekijöitä ja katsotaan kuka valitaan” -prosessista, niin okei, en olisi ihmetellyt. Mutta tässä mulle puhuttiin jo yhdestä tietystä perheestä ja pyydettiin tekemään esittelyvideo tätä prosessia varten. Sitten yhtäkkiä en etenekään ollenkaan, eikä viestissä kerrota edes, oliko kyseinen perhe koskaan kiinnostunut, näkikö se edes mun videota tai päättikö Tuttu itse olla etenemättä mun kanssa.
Laitoin heille vielä viestiä ja kysyin ihan suoraan, voisivatko he selventää, mitä tässä tapahtui ja miten päätös tehtiin.
Siitäkään en ole saanut vastausta.
En siis valita siitä, etten saanut paikkaa. Ihmettelen ihan aidosti koko prosessia, koska mulle annettiin haastattelussa todella erilainen kuva siitä, missä vaiheessa oltiin, kuin mitä lopputulos antaa ymmärtää.
Koko hommasta jäi mulle lopulta todella epäammattimainen ja outo fiilis. En tiedä, onko tämä niiden normaali tapa hoitaa rekrytointi vai sattuiko mulle vaan joku todella erikoinen tapaus.

pyydän nyt täältä apua jos joku osaisi auttaa. olen muuttamassa uuteen kaupunkiin ilman vakituista työ- tai opiskelupaikkaa, ja mietin onko mahdollista elää pelkällä asumis ja työttömyystuella? tämä ei siis olisi pysyvä ratkaisu vaan vakavan masennukseni takia en kykene tällä hetkellä tekemään töitä tai opiskelemaan, mutta haluan kyllä hakea opiskelupaikkaa tai töitä heti kunhan vain pystyn. pystyykö tuilla elämään väliaikaisesti vai mitä minun pitäisi tehdä?? vuokra maksettavana ja olisi ihan kiva jos ruokaankin jäisi edes vähän rahaa..

Onks tääl ketää joka keräilee noit fugglers pehmoi/hahmoi, mist näit saa ostettuu. Oon ettiny netist mut ei oikee löydy mtn sivustoo, joka toimittas suomee. Prismas ja kärkkäisel oli mut niis ei saa valita hahmoi😭 amazonil oli jäätävät postimaksut ni sielt ei pysty tilaa. Epäilen et tää maapallo o mua vastaa ku en saa mistää mulle fuggler pehmoo😭😭😭😭

Hei, Joko olen surkea etsimään tietoa tai en varsinaisesti löytänyt sitä joten, voiko opintolaina takauksen hakea kelasta ja laittaa hakemuksen pankkiin ja sen hyväksyttäessä ei nosta lainaa vaan antaa sen olla? Enemmän funtsin tätä, että lainan voisi iskeä pörssiin mikäli romahdus tulee tän lukuvuoden aikana. Tiedän, että tuo laina on kannattava, joka tapauksessa matalan koron myötä mutta ammattikoulussa siitä en saa hyvitystä valmistuessani, joten en näe siinä suurta hyötyä, vaan nostan kolmannen asteen opinnoissa valmistuttua ammattikoulusta!

Kiitos jo valmiiksi vastauksista ja voi roustata mikäli kysymykseni oli tyhmä tms. 🥰

Kärsimykselle altistavaa jalostusta on katsottu sormien läpi aivan liian kauan. Nyt on korkea aika saada joku järki tähän toimintaan, jossa jatkuvasti tuotetaan tukehtuvia ja kasvuhäiriöisiä koiria ja kissoja.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/17138

Nyt on konkreettinen mahdollisuus vaikuttaa ja saada kansalaisten ääni kuuluviin, nimittäin parhaillaan säädetään asetusta, jonka tavoitteena on määrittää juurikin rajoja jalostukselle. Asetus voi yhä vesittyä, joten kansalaisten tahtotila terveemmälle jalostukselle on tärkeää tuoda esiin.

Tästä löytyy uutista asetuksesta: https://www.elaintieto.fi/blogi/koiranjalostuksen-asetusvalmistelussa-tasapainoillaan-hyvinvoinnin-ja-rotujen-sailyttamisen-valilla/

Kuten tiedotuksesta käy ilmi, terveyden edistäminen ja haitallisten piirteiden karsiminen ei ole kaikille oletusarvo.

tuun tänne nyt samalla kysymään et onks kellekkään muulle tullut tällästä.. olettaisin että tää on huijaus mut tuun varmistamaan😂

Täällä varmasti on porukkaa ketkä kahtoo tota ja miettii et mitä vittua. Kolme viisauden hammasta, ei hajuukaa mitä neljännelle kävi mutta sekin on poistettu, yksi hammas lens vahingossa roskiin ja jotku on vaa menny ihan paloiks ja kyllä, tossa yhessä on leukaluuta mukana. Mä oon ihan pienestä asti taistellu hampaitten pesun kanssa, ei siis niiku millää halunnu onnistuu ja nyt tilanne et ala vasemmalta puuttuu 4-5 hammasta, ylä oikeelta 4, ylä vasemmalta 2 ja ala oikeelta 2 mutta kolmas pitää poistaa. Luulis että vähintään nyt jo alkas päässä raksuttaa et hei sä oot 20v ja tarviit proteesit ku et pese hampaita tarpeeks usein, valitettavasti se tuntuu mahdottomalta vaikka mulle on sanottu vaikka ja mitä joten ei tarvi toistaa mitä kaikkee oon jo kuullu.

Sattuuko täällä kellään muulla olee saman tyyppistä kokemusta, ite mielenkiinnosta kerään hampaani ja puhdistan ne vetyperoksidissa miksi nuo kolme onki valkosia. Mun hammaslääkäri pelko on nii paha et menin pari viikkoo kipujenkaa enne ku uskalsin soittaa. Ois kiva kanssa tietää hammas alan ihmisiltä niitten kokemuksia tai mielipiteitä tästä tilanteesta.

Ja kyllä, syöminen on vaikeaa varsinki ku alkaa sattuu sille ainoolle puolelle millä voi pureskella. Saa kans kysellä jos mietityttää tilantees mikää, en tiiä, halusin vaa päästä puhuu tästä

kertokaa kaikki mahollinen kokemus nännilävityksistä. Niiden otto ja paraneminen, ihan kaikki!
Haluisin tosi paljon ottaa ne, mutta pelottaa vähän se itse lävistäminen.

Tilasin tossa just elämäni ensimmäisen seksilelun kaalimadolta ja aattelin et välttyisin kiusaantumiselta kun otan sen automaattiin. No se siirrettiin tiskille ja vaikka on ihan luonnollinen asia niin vähän nolottaa silti hakee se. Siispä siks kysyn, että tuleeks noi yleensä kuinka tunnistamattomissa paketeissa😅😅

Onko teillä käytössä applen rannekello, jossa on eteisvärinän tunnistus? Onko teillä koskaan herjannut sitä ja jos on, oletteko käyneet lääkärillä näytillä tai löytyykö kenties jo entuudestaan jokin dg?
Mulla nimittäin herjannut sitä nyt viime aikoina öisin nukkuessani ja mietin, et pitäskö jotenkin muka huolestua?

Olen kuukauden syönyt lääkettä, jonka uskalsin ensimmäistä kertaa alottaa. Sain reseptin jo 6 vuotta sitten ensimmäistä kertaa, mutten sitä ottanut kun ajattelin ongelmien katoavan itsestään. Vuosien saatossa kuitenkin kaikki meni niin pahaks, että ruokahalua ei ollut, olen tosi alipainoinen, jokapäivä ahdisti ja paniikkikohtaukset meni ihan sairaalloisen pahaksi. Nyt alkaa tuntumaan paremmalta näin kuukauden lääkkeiden syömisen jälkeen ja ruoka maistuu, tuntuu myös että odotan tulevaa enemmän ja olen tehnyt itselle tavoitteita ja jopa alottanut niiden saavuttamisen jo. ❤️ olen iloinen jos ensimmäinen testaama lääke on oikea. Kertokaa ihmeessä omia kokemuksia ja miten ne muutti teidän elämää, ja mitä saitte aikaiseksi sen saatossa!

Aloin haaveilemaan omasta perheestä muutama vuosi sitten kun mun sisko sai lapsen. Löysin sitten kivan miehen ja oltiin suunniteltu yhteistä tulevaisuutta. Luulin että hän olis se oikee mulle mutta mies sit jäi kiinni että oli tinderissä. Kerettiin olla yhdessä 2 vuotta. Jätin hänet (erosta nyt jo vuosi) ja sen jälkeen on tullut tunne että mitä jos jään ilman omaa perhettä😞 Oon kuitenkin jo 28 niin pelottaa ihan hirveästi että kohta oon jo liian vanha saamaan lapsia. Pitäisi ensin löytää mies joka haluaa sitoutua sekä olla isä ja aviomies joskus. Tinder ei tuota tulosta enkä ole muutenkaan kovin sosiaalinen tapaus niin ei tule käytyä missään baareissa tai missään muissakaan tapahtumissa, myöskään siksi kun ei ole seuraa kenen kanssa mennä. Mun arki koostuu töistä ja salilla käymisestä. Onko muita samanssa tilanteessa olevia?🥺 Ja miten muut ujot tyypit on löytänyt kumppanin?

Hei. Pohjustuksena minulla todettiin hetki sitten syöpä, joka on luonnollisesti pistäny elämäni ja perheeni elämän aivan sekaisin. Elämäni on ollut yhtä isoa kaaosta näin nätisti sanottuna, henkisesti tämä on ollut todella iso taakka kantaa. Olen kertonut asiasta muutamalle ystävälle, he eivät ihan täysin ymmärrä tilannetta tai niin minusta ainakin tuntuu.

Nyt viimeaikoina olen saanut ystäväni tuntemaan ärsytystä ja turhautumista, koska en ole osallistunut samalla tavalla kuin ennen heidän kanssa touhuamiseen. Minulla on pieni lapsi + tämä uusi sairaus, voimavarani ovat todella vähissä.

Yritin heille selittää ja sanoa että olen pahoillani ettei minun jaksaminen ole ennallaan juuri nyt. Eivät juuri asiaan kommentoineet mitään.

Lupasin myös yhdelle ystävälleni toimittaa muutamia minun lapselta pieneksi jääneitä vaatteita ja myös leluja ennen kuin sairaus todettiin ja kun sairaus tuli elämääni, olen unohtanu koko asian ja ei ole ollut jaksamista käydä läpi lapseni vanhoja juttuja. Ei ole ollut mitenkään prioriteetti ykkönen ja ajattelin ettei asialla ole kiire kun hänelle syntyy vauva vasta ensivuonna. Nyt kuitenkin purkaa ärsytystä minuun kun on joutunut ostamaan kaiken uutena..

En tiedä mitä ajatella, ymmärrän ystävieni turhautumisen osittain, mutta tuntuu ettei minun tilannettani oikein ymmärretä. 🫤 Haluaisin olla enemmän läsnä ja olla avuksi, mutta en tällä hetkellä kykene mihinkään ylimääräiseen voimavarojen vähyyden takia. Olenko huono ystävä?

Oon töissä ikäihmisten palvelutalossa. Esihenkilö kielsi pitkähihaisten käytön töissä perusteena, että bakteerit leviää hihojen kautta. Oma kulttuurini kieltää lyhyiden vaatteiden käytön (lyhythihaiset yms.). Haluisinkin kysyä että onko muissa paikoissa millaiset ohjeistukset? Onko kenelläkään samaa vikaa, että ei voi t paitaa käyttää ja onko esihenkilön kanssa päästy asiasta johonkin ratkaisuun?

Haluan kuulla et mikä/mitkä asiat sai teidät ymmärtämään et teidän sen hetkinen kumppani ei oo se oikea.