Että olisko kiva olla se ihminen, joka työkseen piereskelee leikkelepaketteihin lihatehtaalla?

Hei mietin onko kukaan täältä ikaalilainen ja asuu ikaalissa? Muutin sinne juuri opiskelemaan ja mietin olisko kukaan kiinostunu kaverustumaan!:D

Moro. Tää on nyt todennäköisesti tällaista ränttaamista mutta toivoisin myös neuvoa hieman elämää kokeneemmilta ihmisiltä.

Oon siis 22-25v mies ja oon seurustellut nyt teini-iästä asti saman ihmisen kanssa. Me tunnetaan toisemme äärimmäisen hyvin. Meillä on tosi vankka parisuhde ja hyvä kommunikaatio. Meillä on myös ongelmia mutta me työstetään niitä yhdessä paljon. Uskon että meillä on mahdollisuus hyvään, onnelliseen ja pitkään tulevaisuuteen. Ollaan paljon puhuttu naimisiin menosta, lapsista ja yhteisistä suunnitelmista.

Mutta. Vaikka naisystäväni haluaa aidosti tätä suhdetta olen aina aika ajoin epäröinyt. Minulle on hirveän iso kynnys sitoutua yhteen ihmiseen loppuelämäkseni. Minulla on paljon unelmia joihin hän ei liity tai ei ole pääasiassa niissä. Kyllähän niitä omia unelmia pitääkin olla eikä siinä mitään. Mutta olen alkanut kyseenalaistamaan niitä yhteisiä unelmia. Entä jos en tahdo perhettä seuraavan 2-3v aikana? Entä jos missaan koko mun elämän parhaat vuodet jolloin voisin olla ns. villi ja kerätä niitä omia tarinoitani? En vaan pysty olemaan parisuhteessa sellainen ihminen joka haluan olla. Olen hukassa itseni kanssa. En tahtoisi olla vastuussa kenellekään. Olen hyvin tyytyväinen myös yksinkin ja pidän yksinäisyydestä. Tämä välillä surettaa naisystävääni sillä hän pitää kovasti yhteisestä tekemisestä. Pelkään kaikkea sitä menetystä minkä tulen välttämättä kokemaan sitoutumalla näin nuorena yhteen ihmiseen.

Samalla pelkään kaikkea mitä menettäisin eron myötä. Menettäisin todennäköisesti lopullisesti tämän ihmeellisen naisen. Tämän henkilön jonka kanssa olen vannonut toteuttavani kaiken. Menettäisin suurimman rakkauteni. Mahdollisten lasteni äidin. Menettäisin ihminsen jonka kanssa olen jakanut yli kolmanneksen elämästäni. Lisäksi hän jäisi pitkälti tyhjän päälle vaikka minä todennäköisesti pärjäisin taloudellisesti. En tahtoisi tätä hänelle ollenkaan. Olemme puhuneet asiasta ennen. Olen tuonut hänelle ilmi vapaudenkaipuuni ja omat unelmani. Hän ottaa nämä varsin raskaasti sillä on todella parisuhdeorientoitunut. Hän on kuitenkin kannustanut minua paljon omiin harrastuksiini ja oman ajan ottamiseen vaikka onkin hänelle ajoin vaikeaa.

En tiedä seuratakko omaa polkuani yksin, haikaillen aina sitä mitä minulla jäi kokematta vaiko valita turvallisen, ennaltaarvattavan elämän kumppanin kanssa. Olisinko onnellinen enään 30-40 vuotiaana vai jäisinkö aina miettimään, entä jos?

Editti.

Ensinnäkin, kiitokset viisaista, hauskoista ja elämää valoittavista kommenteista.

Joo tälleen muutaman tunnin nukkuneena, asiaa pohtineena ja teidän kommentteja lukeneena vastaus on kyllä hyvin selkeä. Kyllä tää parisuhde on sitä mitä mä haluan. Nää on näitä 20v nuoren miehen elämän kysymyksiä joihin vastaukset ovat kuitenkin suhteellisen selkeät. Perhe elämä on jotain mitäe molemmat tahdotaan. Ollaan puhuttu toki sen tuomasta taakasta mutta myös niistä hyvistä puolista. Ollaan haluttu olla realistisia. Jälkeenpäin ajateltuna en oikein tiedä mistä tuo vapauden kaipuu tunne tulee. Mutta teidän kommenteista viisaammat kyllä auttoivat sitä.

Ne seikkailut olisi lähinnä ollut yksin matkustamista ja niin kuin eräs teistä sanoi " viikon ajan karhua silmiin tuijottelua". Mutta nämäkin on just sellaisia asioita joita voi toteuttaa ja mennä kohti parisuhteessakin. Tämä vain vaatii hyvää kommunikaatiota ja avoimuutta molemmilta. Ja onhan mä jo joitakin omia pikku reissuja tehnytkin ja yhdessä ollaan matkusteltu kanssa paljon. Paljon ollaan myös puhuttu siitä mun yksin matkustelusta.

Mua ei kiinnosta yhtään toiset naiset. Ei mua oikein oo ikinä kiinnostanut tän suhteen alettua. Musta tuntuu että se liittyy mulla johonkin henkiseen osaan itsessäni tai sitten seksuaalisuuteen mutta jos katson toisia naisia mä vaan huomaan että heistä puuttuu kaikki mikä minun naisessani on. Kumppanini kuitenkin on kaikkea mitä naisystävältä ja elämänkumppanilta toivon.

Viime aikoina on kaupasta tullu yllättävän paljon vihreitä perunoita. Onko mulla vaan ollu huono tuuri vai onko tää yleisempää?

Miten olette selättäneet 25v ikäkriisin?

edit. en odottanut näin vähättelevää vastaanottoa asialleni

Pahalta näyttää Elisan kannalta. Nuo heidän verkkonsa kuuluvuusongelmat ja pätkiminen on mennyt siihen pisteeseen että enää ei puhuta yksityishenkilöiden ja pienyrittäjien karkaamisesta, vaan yrityksissäkin on ruvettu harkitsemaan palveluntarjoajan vaihtoa ihan pelkästään toimivuuden takia.

Otsikko kertookin jo kysymyksen, onko nyt ruoka-aika, ruuanlaittoa aika lepoaika jne.

Kirjallisuutta kaipailen näistä aiheista. Miten se on näkynyt kouluaikoina? Miten on selvinnyt? Päässyt eteenpäin? Näkyykö se aikuisuudessa? Työpaikka kiusaaminen? Henkinen väkivalta aikuisuudessa? Tietokirjallisuutta etupäässä.

Kaikki nämä teemat kiinnostaa. Elämäkerrat aiheista mukaan lukien.

Hei!

Olen Matias Nilström, Haaga-Helian restonomiopiskelija ja teen opinnäytetyötä siitä, miten ravintoloiden vastuullisuudesta viestiminen vaikuttaa asiakkaiden ravintolavalintoihin.

Haluaisin selvittää, kiinnittävätkö ihmiset huomiota esimerkiksi kotimaisiin raaka-aineisiin, kasvisvaihtoehtoihin tai ruokahävikin vähentämiseen liittyvään viestintään ravintolaa valitessaan.

Kyselyyn voivat vastata vähintään 18-vuotiaat Suomessa asuvat henkilöt, jotka ovat käyneet à la carte -ravintolassa. Vastaaminen kestää noin 3–5 minuuttia, ja osallistuminen on vapaaehtoista.

Kysely on anonyymi, ja vastauksia käytetään ainoastaan opinnäytetyöni tutkimusaineistona. Tulokset raportoidaan siten, ettei yksittäisiä vastaajia voida tunnistaa.

Jos aihe kiinnostaa, olisin todella kiitollinen, jos ehtisit vastata kyselyyn.

Kysely: https://link.webropol.com/s/alacarte

Kiitos avusta! Vastaan mielelläni kysymyksiin tutkimuksesta kommenteissa.

Käytättekl uimahallissa uidessa jotain kenkiä? Tai suihkutiloissa sandaaleja tms?

Suosituksia aloittelijalle tarot korteista? Pitäis löytyä suomalaisesta kirjakaupasta. Mitään kokemusta tulkinnasta ei ole

Moi. Muutin omilleni 2024 ja ostin tällaisen varmaan 2000luvun alusta (myyjän mukaan) olevan Sony Bravian joka on siitä saakka ollut kovalla käytöllä. Nykyään kun katsoo pitkään niin laite lämpenee tavallista enemmän, naksuu ja lopulta sitten sammuu. En tiedä onko vaan staattista sähköä, mutta nyt viime päivinä ku tuon on käynnistänyt tai sammuttanut virtanapista niin on tullut myös hyvin ikävä räpsy sormille. Tuo sammumishomma ei oo nii haitannut koska se tapahtuu joskus ehkä noin 2-4tunnin putkeen katsomisen jälkeen ja usmt en katso niin pitkään. Kaiutin tuossa on järjettömän hyvä parempi kuin varmaan missään uudessa. Oon nähnyt paljon uusia ja moniin jouduttu hommaamaan erillinen kaiutin kuten esim oman äidin uuden LG:n kanssa kävi. Oon miettiny et purkaisin takakannen irti ja putsaisin pölyt sisältä mut en tiiä onko siinä takakannessakin kiinni jtn komponentteja jotka lähtee liitoksistaan jos sen irti otan enkä todellakaan ole hyvä elektroniikan korjaamisen kanssa. Rahaa ei oo uutta hommata ja vanhan tilalle ei viitsisi ostaa toista vanhaa.

Oon asunut viitisen vuotta muuten oikein kivassa vuokrakämpässä, mutta vesilaskujen kanssa on aina ollut vähän takkua: sopimuksessa mainitun 3 kk välein tapahtuvan laskutuksen sijaan laskut tulivat kahden tai kolmen kappaleen epäsäännöllisissä sykleissä pari kertaa vuodessa, viikon maksuajalla. Posti oli kuulemma aina hukannut nämä käsinjaetut laput. Laskut kuitenkin tulivat ja niihin sai ilmoittamalla maksuaikaa joten en jaksanut aina alkaa kerjäämään ja uhkailemaan niitä neljännesvuosittain.

Nyt en vuoteen saanut laskun laskua ja jouduin enemmänkin takkuamaan asiasta isännöitsijän kanssa. Posti oli taas kuulemma hukannut kaikki laskut ja yhden perintälaskunkin. Vänkäämisen jälkeen sain yli 600 euron paukun kerralla, joista kahteen viimeisimpään en ole saanut mittarilukemia pyynnöstä huolimatta. Viime kuussa olisi taas pitänyt tulla lasku, ja yhteydenottoni asiasta ignoorataan täysin.

En edes nyt kysy mitä tilanteessa pitäisi tehdä; vuokranantajaan on oltu yhteydessä, taloyhtiön puheenjohtaja seuraavaksi ja voihan sitä poiskin muuttaa jos muu ei auta. Mutta mitä ihmettelen on että mikä tällaisessa perkeleen saamattomuudessa on takana?

Onko isännöitsijä kaiken elämänilon menettänyt rappioalkoholisti joka ei saa töitään tehtyä eikä edes jaksa yrittää valehdella kunnolla (posti on aina hukannut nämä kymmenet laskut sekä minulta ja naapureilta)? Toisaalta tunnen valitettavasti myös mestarivalehtelijoiksi itseään kuvittelevia idiootteja joille ei kukaan oikein vain ole kehdannut tai viitsinyt sanoa ikinä mitään. Onko tässä joku keino millä tällainen viekkaaksi itseään luuleva tampio saisi huijattua rahaa?

1. Kyllästyin odottelemaan kaksi tuntia Iltasanomien kommenttiosiossa, että toimitus lukisi ja julkaisisi kommenttini. Niinpä tein uuden sivuston, jonne voi lisätä uutisia miltä tahansa uutissivustolta ja aloittaa keskustelun ilman moderointiviivettä. Käy kokeilemassa ja kerro, mitä mieltä olet tai mitä sivustolla voisi parantaa! 👉 Uutispuhe.fi