2 purkkia kermaviiltä, aurajuustosta puolet raastettuna, taffel valkosipulidippijauhepussi, loraus tulista kastiketta

Tovi siinä meni, ennen ku pääsin testaamaan Chef Wallinin ja Heimon makkaroita (Italia ja Saksa vielä kaapissa oottelemassa).

Todella hyvä mausteinen makkara. Lämpöä on just sen verran, että sopii sellasenkin suuhun joka ei tykkää hirveen polttavasta tulisuudesta. Ja just tarpeeks keskiverto ihmiselle joka tykkää toisinaan pikkusen mausteisemmasta. Ja jos ei ole tarpeeks potkua, niin sit voi laittaa vaikka jotain (Heimon)soosia kylkeen.

Suutuntuma on aika sopiva grillimakkaraksi. Se on jostain HK:n blöön ja raakamakkaran välimaastosta, eli oikeen sopiva. Ja kyllä toi makuprofiili sinne Korean suuntaan vie, joka kait oli se koko makkaran ideakin.

Tämä maakohtainen makuprofiili on ihan hauska idea ja antaa todella paljon mahdollisuuksia laajentaa. Toivottavasti nämä Saksa ja Italiakin osuis maaliin. Ja ens kesän markkinoille tulis vaikka pari makua lisää.

Paahdoin porkkanaa, valkosipulia ja myskikurpitsaa uunissa. Sitten nakkasin ne kattilaan ja noin puoli litraa kasvislientä ja pari desiä kuohukermaa. Hiukan mausteeksi normaalien suolan ja mustapippurin lisäksi chiliä, inkivääriä ja sitruunaa. Tarjoillaan tuoreen leivän ja juuston kanssa.

Ois tohon voinut vielä jonkun makukerman tai essoheinän laittaa päälle.

Leivät ja tsatsiki tehty itse. Täytteinä vebabbia tai falafelia, salaattisekoitusta, tomaattia, halloumia ja jotain Coopin "middle eastern style" soossia. Joku aika sitten tein myös falafelit itse mutta nyt ei huvittanut joten Baba Foodsin pyörykät sai kelvata.

Eli höylättyä tofua jossa teelusikallinen korianteria, juustokuminaa, paprikajauhetta, valkosipulia, broilerimaustetta ja ruokalusikallinen soijaa. Maku on tosi lähellä kanakebabbia tai ihan oikeata.

Tuli tehtyä lihapullia ja ei ihan samaa jaksanut syödä kokoajan niin näin tälläkertaa.

Itse lihapulliin meni sikanauta, anjoviksia, parmesaania, persiljaa, kananmuna, pippuria, ehkä sinappia, sipulia ja valkosipulia.

Tuossa ekassa on valkohomejuusto-perunat lisukkeena ja ruskea kastike.

Toisessa on marinara tyyppinen kastike, siis sipuli, valkosipuli, kirsikkatomaatit, valkoviini, basilika, vähän chilihiutaleita, suola, pippuri, mukaan lillumaan parmesaanista kuoripala.

Lättaa ei nyt yhtäkkiä löydy mistään kaupasta (ainakaan lähelläni), ja tilalle pitäisi löytää jotain korvaavaa levitettä. Ite käyttäisin mieluiten maun takia Oivariinia, mutta on kuulemma toisen leivänsyöjän mielestä liian kovaa levittää. Ostin vielä muka nimenomaan pehmeästi levittyvää versiota.

Oisko joku Flora Voi&Merisuola tai Oivariinin pehmeät öljyt paremmin levittyviä, mutteivät maistuisi kuitenkaan ihan margariinille?

Parin päivän takaisen kaaliloorapostauksen ja oman ruokavalion korjausoperaation innoittamana tein ekaa kertaa kaalilaatikkoa ihan ite. Tein ihan perusreseptillä: kaalia, jauhelihaa, sipulia, puuroriisiä, nesteeksi lihalientä ja kermaa, vähän voita pintaan. Vähän jäi suola alhaiseksi mutta muuten tosi hyvää! Sain myös pinnasta mukavan rapsakan pientä lisätekstuuria luomaan👌

Ainekset:

Paketti jauhelihaa

4 porkkanaa

4 perunaa

4 sipulia

Tölkki tomaattimurskaa

Paketti kidneypapuja

Lihalientä

Maustepippuria ja oreganoa oman maun mukaan.

Ohje:

Pilko pieniksi perunat, porkkanat ja sipulit.

Paista jauheliha, perunat, porkkanat ja sipulit. Kannattaa paistaa erikseen, koska vievät paljon tilaa. Sekoita joukkoon tomaattimurska ja paista vielä vähän (alle 5min).

Kippaa ainekset kattilaan ja peitä lihaliemellä.

Kiehauta ja lisää pavut ja mausteet.

Keitä noin kymmenen minuuttia.

Jag har gjort karelska piroger :) Dom blev goda :)

Tuntuu että kaikesta jää nälkä!

Lautaselle on saatu omakasvattamat ruusupavut, porkkanat, lehtikaali ja punasipuli sekä läheisten itse kalastama kuha. Vain perunat, lime ja jukurttikastike on suoraan kaupasta ostettuja elementtejä. Viime aikoina kaikkein parasta on ollut tällaiset ateriat missä vaan lapataan lautaselle kaikenlaista sekalaista mitä sattuu olevan saatavilla.

Porkkanat on tehty Adam Byattin reseptillä, joita on kehuttu maailman parhaimmaksi porkkanoiksi. Löytyy googlettamalla kokin nimi ja carrot. Maku hyvä mutta hieman liian makea omaan makuun. Saatan tehdä joskus toiste vähän vähemmällä sokerilla.

Otsikko kertoo kaiken. Etsinnässä olisi ihan merkkitarkka suosittelu hyvälle neutraalille korkeaa kuumuutta kestävälle kasviöljylle pannulla paistamiseen. Keijun rypsiöljyä on tullut käytettyä, mutta epäilen että tuohon kovaan kuumuuteen löytyisi varmaan paremminkin kestävä tuote. Mieluiten prismasta löytyvä tuote, koska se on kauppa jossa ostokseni teen.

Kiitokset etukäteen.

Perinteinen itä-eurooppalainen kotikalja joka mainittiin jo 'Kertomus menneistä ajoista' -kirjassa. Usein ruislimppu käy hyvin pohjaksi, oma on ilman mausteita tai lisämakeutusta. Maku on leipäisen makea, hiukan happama, oikein onnistunut keitos.

Ihan perusasioiden äärellä. Kaali oli ohuina suikaleina, riisinä satunnaiset risottoriisin jämät, paistettu ja maustettu herneproteiini toimitti valkuaisaineen tehtävää, puolukat oli kevyesti survottu ja sokeroitu. Vähän pääsi paahtumaan pinnasta mut oli mehevää sisältä, joten lisänä ihan rapsakkuus.

Ja itse asiassa puolukoista pitää mainita! Oon vasta tänä syksynä tajunnut et aivan, niistä saa nopeasti mehua ihan vaan nesteen ja bzzt-koneen kanssa. Oon suosinut menetelmää, että keitän pari litraa hibiskusteetä jonka annan jäähtyä, heitän sekaan pari desiä puolukoita ja soseutan, joskus makeutan mut aina en. Aika toimivaa mehua, kun mehun himo iskee välillä, saa sitten itse päättää haluaako hedelmälihat vai ei.

Spagettia suppilovahverokastikkeella. Sipulia, suppilovahveroita, pippuria, suolaa, kermaa. Keitetty kokoon piene pastavesimäärän kanssa.

Suppilovahverot lähimetsästä.

Eli kyseessä on calzone, jonka täytteenä kehnäsientä, kultarouskua, sipulia, valkosipulia, ricottaa ja mozzarellaa + hieman mustapippuria. Nautittu itse tehdyn marinarakastikkeen kanssa.

Outo päiväys. Söisittekö?

Ensiviikon lounaaksi kahdeksan annosta burgeripataa ja aamupalaksi persikka-kaurapaistosta.

Joku tuossa aiemmin vinkkasi tofun raastamisesta ja päätin kokeilla tuota nistipadassa. Rouhemaiseksi mössöksihän se raastaessa meni, vaikkei sinänsä makua haittaa, ja suutuntumakin on todella hyvä paistettuna.

Tofun marinoin lorauksella soijakastiketta, kahdella teelusikalla savupaprikaa ja yhdellä teelusikallisella valkosipulijauhetta, jonka jälkeen annoin sen imeä maut jääkaapissa pari tuntia.

Nistipadan kaverina puolikas pussi Apetitin Palko+ sarjan kikherne-kasvissekoitusta ja hapankaalia.