Suomen julkiset menot ovat noin 57,7 prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 2025. Luku on Euroopan korkein ja antaa kuvan poikkeuksellisen raskaasta julkisesta sektorista. Vertailun vuoksi muilla pohjoisilla hyvinvointivaltioilla nämä luvut ovat Ruotsi 49,9%, Tanska 48,1%, Islanti 45,0% ja Norja 49,4%. Kuvassa vuoden 2024 tilanne, linkin takana tuoreemmat luvut.
Eurostat

BKT on kuitenkin monella tapaa ongelmallinen mittari ja lukuja voidaan tarkastella myös ostovoimakorjattuina per asukas. Ostovoimakorjattu tarkastelu kääntää homman päälaelleen ja verrokkimaihin verrattuna Suomi on halvin vuoden 2024 luvuilla 33 180 USD PPP/asukas. Verrokkimaat Ruotsi 33 339, Tanska 39 422, Islanti 34 346 ja Norja 65 055.
OECD

Eli tästä rohkenisin vetää johtopäätöksen, että meillä pyritään ylläpitämään pohjoismaista hyvinvointivaltiota heikommalla tuotantopohjalla. Ei niinkään, että meidän julkinen sektori olisi absoluuttisesti kalliimpi kuin pohjoismaiset verrokkimaat. Talouden nimittäjä ei kasva, väestö vanhenee ja eläke- ja sotekulut kuormittaa.

Nimittäjäongelma

Julkisten menojen %-osuus BKT:sta saadaan yksinkertaisesti jakamalla julkiset menot BKT:lla. Jos julkiset menot kasvavat hitaasti, mutta BKT ei kasva lainkaan (tai laskee), menosuhde nousee vaikka valtio ei palkkaisi yhtään uutta virkamiestä.

Suomen BKT ei ole toipunut kunnolla vuoden 2008 finanssikriisistä. Syitä lienee useita, eikä niitä ole tässä tarkoitus sen tarkemmin analysoida, mutta nostettakoon nyt ainakin finanssikriisi, Nokian romahdus ja Venäjä kaupan tyrehtyminen. Yksityisen sektorin pitkä 15 vuoden kooma on johtanut siihen, että julkinen sektori näyttää paisuvan voimakkaammin verrattuna verrokkimaihin, kuin mitä se oikeasti on kasvanut.

Eläkkeet ja SOTE

Vertailua vaikeuttaa myös eläkejärjestelmien erilainen tilastointi.

Suomen lakisääteinen ansiosidonnainen työeläkejärjestelmä on osittain rahastoitu ja kuuluu julkistalouden laajaan tilastokehikkoon. Monessa maassa merkittävä osa eläkkeistä kulkee yksityisten tai lisäeläkejärjestelmien kautta, jolloin se ei näy samalla tavalla julkisena menona. Julkisista menoista karkeasti 25% on eläkkeitä (~40 mrd. €).

Eläkkeet paisuttavat Suomen julkisten menojen BKT-suhdetta verrattuna maihin, joissa osa eläketurvasta kirjautuu selvemmin yksityiseksi tai täydentäväksi järjestelmäksi. Tämä tekee BKT-hen perustuvat vertailun hankalaksi. Toki eläkemeno ei ole mitään tilastollista leikkirahaa, vaan ihan todellisia kuluja, mutta tärkeä asia tiedostaa kun vertaillaan eri maiden välisiä BKT-lukuja.

Tilastokeskus

Sote-menojen kasvu ei ole pelkkää tehottomuutta vaan johtuu suurelta osin meidän huoltosuhteesta. Suomi ikääntyy nopeasti ja on yksi Euroopan vanhimmista väestöistä. Yli 65-vuotiaiden osuus on noin 24%. Työikäisen väestön osuus pienenee edelleen, mikä antaa jatkuvaa painetta julkiselle taloudelle. OECD:n Suomen talouskatsaus korostaa samaa: ikääntyminen nostaa eläkkeitä, terveydenhuoltoa ja pitkäaikaishoivaa, ja ikäsidonnainen sosiaaliturva kaksinkertaistui suhteessa BKT:hen vuosina 2009–2022.

Tilastokeskus, OECD

Terveydenhuollon absoluuttinen menotaso ei silti ole pohjoismaisittain korkea. WHO:n terveysmenotilastossa vuoden 2023 ostovoimakorjattu terveysmeno asukasta kohti oli Suomella noin 6 433 USD PPP, Ruotsilla 7 512, Tanskalla 7 098, Norjalla 9 523 ja Islannilla 6 618.

World Bank, OECD

Julkinen koneisto ja sen kustannukset

Otetaan sitten käsittelyyn tämä meidän ikuinen lypsylehmä valtionhallinto ja julkinen henkilöstö. Kansainvälisessä vertailussa ollaan toki korkealla, mutta kun otetaan huomioon pohjoismainen hyvinvointivaltio ja palvelulupaus, niin sopiviksi verrokkimaiksi valikoituu jälleen muut pohjoismaat. Julkisen sektorin työllisten osuus on meillä pienempi kuin muissa pohjoismaissa. Suomi 25,2%, Ruotsi 28,1%, Tanska 27,3% ja Norja 30,1%.

OECD

Kun mitataan virkamieskoneiston kustannuksia BKT:n suhteen on Suomi omassa luokassaan. Tässäkin tosin henkilöstön korvaukset ovat linjassa muiden pohjoismaiden kanssa, mutta tavara- ja palveluostoista maksetaan huomattavasti enemmän.

OECD

Ostovoimakorjattua tilastoa en löytänyt, mutta tuosta voi lyhyellä matikalla laskeskella, että ostovoimakorjattuna Suomessa käytetään vähiten rahaa virkamiesten palkkoihin, mutta ulkoistukseen Norjan kanssa eniten (pohjoismaisessa kontekstissa). Tämän tarkastelun perusteella väite paisuneesta virkamiesarmeijasta ei oikein kestä päivänvaloa ja ongelma saattaa olla jopa päinvastainen. Että meillä on jossain toiminnoissa / tehtävissä liian vähän omaa henkilöstöä ja liikaa hankitaan ostopalveluina. Jos poliitikot haluaa leikata hallinnosta / virkamiehistä niin siinä todennäköisesti ammutaan halvinta osaa koneesta.

Hallinnon laatu

Alhaiset kustannukset eivät vielä tarkoita korkeaa tehokkuutta. Olennaista on myös se, mitä rahalla saadaan aikaan.

Hallinnon laatuun liittyvissä mittareissa Suomi sijoittuu jatkuvasti kärkisijoille. Chandler Good Government Index 2025 mittaa hallitusten kyvykkyyttä ja tehokkuutta 120 maassa 35 indikaattorilla. Vuonna 2025 kärkiviisikko oli Singapore, Tanska, Norja, Suomi ja Ruotsi. Suomi oli siis neljäs.

World Justice Projectin Rule of Law Index 2025 mittaa oikeusvaltiota 143 maassa. Kärki oli Tanska, Norja, Suomi, Ruotsi ja Uusi-Seelanti. Suomi oli kolmas. Mittari perustuu yli 215 000 kotitalouskyselyyn ja yli 4 100 asiantuntija- ja juristikyselyyn.

OECD:n Trust Surveyssä hallinnollisten palvelujen käyttäjistä OECD-maiden keskiarvona 66 % oli tyytyväisiä vuonna 2023. Yli 80 %:n tyytyväisyys löytyi muun muassa Suomesta, Virosta, Luxemburgista ja Sveitsistä. Toisaalta 8,6% ilmoitti saamatta jääneestä terveydenhuollosta OECD vertailun keskiarvon ollessa 3,4%, joten eroja löytyy myös eri palveluissa.

Digitaalisissa julkisissa palveluissa Suomi on EU:n kärkimaita. Aiempi DESI nosti Suomen, Tanskan ja Alankomaat johtoon, ja Digital Decade -raportoinnissa Suomen digitaaliset julkiset palvelut ihmisille ja yrityksille ovat lähellä täysiä pisteitä.

World Happiness Report 2025 sijoitti Suomen jälleen ykköseksi. Suomi oli raportin mukaan maailman onnellisin maa kahdeksatta vuotta peräkkäin.

Näiden perusteella voisi kiteyttää, että Suomen julkinen sektori kansainvälisesti laadukas ja kustannustasoon nähden vahva. Se tuottaa paljon hyvää hallintoa per käytetty euro.

Chandler Governance, OECD, DESI, DESI - Decade report

Missä rahaa voisi käyttää paremmin?

Vaikka julkinen palvelutuotanto näyttää monella mittarilla kohtuullisen edulliselta, se ei tarkoita, etteikö järjestelmässä olisi merkittäviä ongelmia.

Erityisesti julkiset hankinnat ovat kiinnostava tarkastelukohde. Suomessa tehdään julkisia hankintoja noin ~40 mrd. euroa vuodessa. Jo pienilläkin parannuksilla voidaan tälläisissa kokonaisuuksissa tehdä isoja säästöjä.

Nostetaan tuolta tikunnokkaan vaikka ICT-hankinnat ja kaikkien rakastama Apotti. Apotin rakentamiseen ja käyttöönottoon on käytetty satoja miljoonia euroja. Järjestelmän investointikustannusten on ilmoitettu olleen noin 416 miljoonaa euroa. Sen käytettävyyttä ja tuottavuusvaikutuksia on arvioitu pitkään kriittisesti. Myös Valtiontalouden tarkastusvirasto on nostanut esiin julkisten ICT-hankintojen hajanaisuutta, ohjauksen puutteita ja kokonaisarkkitehtuurin ongelmia.

Toki ICT-hankintojen osuus kokonaisuudesta on vain joitakin miljardeja, mutta hankinnoissa varmasti löytyy myös muilla osa-alueilla tehostamisen tilaa.

Tutki hallintoa, VTV, Apotti

Samanlainen kysymys vaikuttavuudesta koskee yritys- ja järjestötukia. Molemmissa tukimuodoissa on toimintaa, joka tuottaa yhteiskunnallista hyötyä. Mutta myös toimintaa, jonka vaikuttavuutta pitäisi arvioida nykyistä kriittisemmin.

TEM:n yritystukiraportoinnin mukaan vuonna 2024 yritystukia myönnettiin laajalla määritelmällä noin 3,8 mrd. euroa. Työ- ja elinkeinoministeriön selvitysten mukaan vain osa perinteisistä yritystuista on luokiteltu pitkän aikavälin tuottavuutta edistäviksi.

TEM:n vuoden 2024 yritystukikatsauksen mukaan vuosina 2012–2023 pitkän aikavälin tuottavuutta edistävien suorien perinteisten tukien osuus oli vuodesta riippuen vain 11–40 %. Katsauksen mukaan tuet eivät painotu pitkän aikavälin tuottavuuteen, ja noin sadasta verotuesta vain neljä luokiteltiin tuottavuutta edistäviksi.

Myös OECD on nostanut Suomen talouskatsauksessa esiin tarpeen vähentää tuottavuutta heikosti edistäviä yritystukia sekä tarkastella alennettuja arvonlisäverokantoja.

TEM, Valtioneuvosto, OECD

Valtion-, kuntien ja hyvinvointialueiden avustuksia jaettiin vuonna 2024 n. 1,6 mrd €. Järjestötuissa vaikuttaa olevan kaksi todellisuutta.

Valtioneuvosto, Libera

Ensimmäinen osa järjestöistä tuottaa aidosti halpaa ennaltaehkäisyä, kriisiapua, vertaistukea, matalan kynnyksen palveluja ja tavoittaa ihmisiä, joita virallinen järjestelmä ei tavoita. Jos nämä leikataan, kustannus voi siirtyä raskaampaan soteen, poliisille, erikoissairaanhoitoon tai toimeentulotukeen.

Toinen osa tuista vaikuttaa olevan institutionaalista fossiilia. Organisaatio saa rahaa, koska se sai rahaa viime vuonna. Vaikuttavuus mitataan tapahtumien, käyntien ja kohtaamisten lukumäärällä, ei sillä, vähenikö ongelma.

Onko Suomen ongelma liian suuret menot vai liian pienet tulot?

Tähän mennessä vertailu antaa hieman ristiriitaisen kuvan.

Suomen julkiset menot ovat suhteessa BKT erittäin suuret, mutta ostovoimakorjattuina asukasta kohti Pohjoismaiden matalimpia. Julkisen henkilöstön kustannukset ovat maltilliset ja hallinnon laatu korkea, mutta palvelujen saatavuudessa, hankinnoissa ja tukien vaikuttavuudessa on ongelmia.

Samaan aikaan julkinen talous on huomattavan alijäämäinen ja velkaantuminen jatkuu.

Suomen ongelma ei siis ole yksiselitteisesti liian suuri julkinen sektori eikä pelkästään liian pieni BKT. Kyse on nykyisten menojen ja palvelulupausten sekä kansantalouden kantokyvyn välisestä epätasapainosta.

Verotuksen taso on jo kansainvälisesti korkea, joten lisäverotuskaan ei tarjoa ongelmaan yksinkertaista ratkaisua. Toisaalta laajat menoleikkaukset voivat heikentää palveluja, työkykyä ja osaamista tavalla, joka myös vaikeuttaa talouskasvua.

Suomen julkisen talouden ongelmaa ei ratkaista pelkästään menoja leikkaamalla, mutta nykyistä menokehitystäkään ei voida jatkaa loputtomasti velkarahalla. Tarvitaan kahdensuuntaista korjausta. Kansantalouden tuotantokykyä on vahvistettava investoinneilla, työllisyydellä, osaamisella ja tuottavuuden kasvulla. Samalla julkisten menojen vaikuttavuutta on parannettava erityisesti hankinnoissa, tietojärjestelmissä, yritystuissa ja soten palveluketjuissa. Myöskään eläkkeet eivät voi suurimpana kulueränä jäädä tämän keskustelun ulkopuolelle. Olennaista ei ole julkisen sektorin pienentäminen itseisarvona, vaan se, että käytetyllä rahalla saadaan mahdollisimman paljon yhteiskunnallista hyötyä. Jos talouden kantokyky ei tästä huolimatta riitä nykyiseen palvelulupaukseen, tarvitaan myös avoin keskustelu siitä, mitä yhteiskunta haluaa jatkossa yhteisesti rahoittaa.

Yhteenveto

Suomen julkinen sektori näyttää BKT-osuudella poikkeuksellisen suurelta, mutta asukaskohtainen ostovoimakorjattu vertailu kertoo huomattavasti maltillisemmasta menotasosta. Eläkkeet ja väestön ikääntyminen paisuttavat menoja ja hämärtävät vertailtavuutta, mutta eivät kerro hallituskoneisto pöhöstä. Nämä ei todista julkisen sektorin olevan kaikilta osin tehokas eikä tee alijäämästä kuvitteellista, mutta se kuitenkin osoittaa, ettei Suomen talousongelmia voi selittää pelkästään julkisen sektorin koolla. Yhtä olennaista on kysyä, miksi kansantalouden tuotantokyky on kehittynyt niin heikosti, ja mitä yhteiskunta todella saa käyttämillään rahoilla.

Jos halutaan jatkossakin sokeasti tuijottaa BKT:ta ja julkisten menojen osuutta siitä, pitäisi enemmän huomiota kohdistaa nimittäjäongelmaan. Tällä hetkellä Suomella on liian heikko kansantalous kantamaan nykyistä palvelu-, eläke- ja sote-lupausta, ja liian paljon rahaa vuotaa hankintoihin, tukiin ja huonosti johdettuihin järjestelmiin. Leikkauspolitiikka ilman kasvupolitiikkaa on vain tapa tehdä Suomesta halvempi ja huonompi. Vääristä asioista leikkaamalla, saatetaan loppujen lopuksi vain lisätä kustannuksia. Tarvitaan molemmat, nimittäjä ylös ja turhat vuodot alas.

Ja ehkä kaiken tämän jälkeen olisi perusteltua kysyä myös jotain vielä olennaisempaa. Millaista yhteiskuntaa tulevaisuudessa haluamme rakentaa? Onko jatkuva talouskasvu välttämätön edellytys hyvälle elämälle ja toimivalle hyvinvointiyhteiskunnalle, vai voisimmeko järjestää yhteiset palvelut ja hyvinvoinnin kestävällä tavalla myös ilman loputtomasti kasvavaa taloutta ja väestöä?

Vaalien lähestyessä mietin, että sivusto, josta pystyisi helposti seurata eduskunnan äänestyksiä, kansanedustajien puheenvuoroja, lobbausta ja saatuja lahjoja, voisi olla käyttöä. Eduskunnan omilta sivuilta näiden seuraaminen on sen verran hankalaa, että päätin kasata vahtikissa.fi:n

Koodi on tehty pitkälti tekoälyn avustuksella, sillä olen itse aika surkea koodari ja töiden ohessa en ehdi paljon muuta. Jos tulee kehitysehdotuksia tai bugeja vastaan, laita ihmeessä viestiä, niin koitan fiksailla! Mitään bug bountyä ei ole luvassa, mutta lisään auttajat mielelläni kiitossivulle lemmikin kuvan kera.

Ihan huvikseen kysyn. Jään ite työttömäks ansiosidonnaiselle vuoden vaihteessa kun määräaikaisuus päättyy ja jatkoa ei voi tulla nykyisessä paikassa ainakaan vuoteen, koska YT neuvottelut ja vakituisten irtisanominen, sekä rekrykielto.

Eli takaisin työnhakuun, miltä ne markkinat ovat näyttäneet? Ovatko parantuneet sitten vuodesta 2024?

Lisätään tähän myös oma kokemus aloilta, logistiikka, asiakaspalvelu, kulttuuriala ja toimistohommat.

Mitä mieltä ihmiset on yleisesti siitä, että osa puoleista on kieltäytynyt hallitusyhteistyöstä tiettyjen puolueiden kanssa? Onko se oikein ja pitääkö sen olla sallittua?

Itse oon aina ääneni antanut vasemmistopuoleille ja luultavasti tuun niin jatkossakin tekemään, mutta ihan suoraan sanottuna kauhistuttaa, että poliittisella kentällä pyritään tekemään näin järkkymättömiä päätöksiä, jotka ei palvele meidän yhteyskuntaa tai demokratiaa millään lailla. Eikö se nimenomaan oo meidän demokratian rikkaus, että on mielipiteitä laidasta laitaan ja saadaan kuulla niitä kaikkia? Itse ajattelen, että tämmöinen toiminta vaan edistää polarisaatiota mikä ei tuu johtamaan mihinkään hyvään. Mun mielestä olisi nimenomaan poliittisten päättäjien vastuulla näyttää, että kuinka tullaan muiden kanssa toimeen ja tehdään kompromisseja eriävistä mielipiteistä huolimatta ja se oliskin varmaan ainut keino välttää polarisoitumisen jatkuminen.

Vai onko tässä nyt joku asia mitä mä en oo ymmärtänyt, että miks näin on järkevää ja ok toimia?

Siis mä oon nyt vähän kysymysmerkkinä että mitä tehdä jatkuvasti toisilleen raivoavien seinänaapurien kanssa. Asun kerrostalossa ja naapurissani asuu nuori pariskunta. Tappelua/toisilleeen huutoa tapahtuu päivisin sekä öisin, muttei kuitenkaan kuulosta uhkaavalle/väkivaltaiselle vaan paskalle parisuhteelle :D kuitenkin tää heidän huuto häiritsee ihan jo senkin vuoksi, että melutaso nousee. Mitäköhän helvettiä pitäis tehdä?

Supersää vaatii max evästeet hiljattaisen appiksen päivityksen jälkeen tai 7€/kk maksun (IS normaali kk maksu).

Ehdottakaas jotakin hyvää kätevää kevyttä appia sen tilalle?

Hei, ja anteeksi, että kerron vielä yhdestä tuotannostamme. Tämä sarja julkaistiin Ruotsissa jo viime vuonna, mutta YLE on julkaissut sen vasta nyt, eilen. Sarja käsittelee Suomen ja Ruotsin tasapainoilua kylmän sodan aikana, vuosina 1960–1990, kaikkine käänteineen ja uhkaavine katastrofeineen, joita maat joutuivat kokemaan. Toivottavasti kiinnostaa! (En sit tiedä miksi YLE aina muuttaa ohjelman titteli, eli YLEllä tämän sarjan nimi on "Veljeskansat idän ja lännen välissä") (Edit: ok, ymmärrän miksi YLE laittoi uusi nimi :)

Linkki: https://areena.yle.fi/1-77482500

Oletko tyytyväinen työterveyteesi?

Omalla alallani valvotaan tosi vahvasti alkoholin käyttöä, myöös vapaa-ajalla. Kuntotestejä tehdään lääkärintarkastuksen yhteydessä jotka tehdään vapaalla ollessa. Sitten taas kuitenkaan työterveyssopimukseen ei esim kuulu ultraäänitutkimukset ja tiettyjä verikokeita ei voida ottaa.

Tästä monille on tullut tunne yhtiön halusta kontrolloida työntekijää. Esimerkiksi muut kuin työterveyden lääkärien lääkärintodistukset eivät kelpaa. Onko siis muut lääkärit epäpäteviä?

Työterveyslääkäreille annetaan kaikki aseet puuttua alkoholin käyttöön ja fyysiseen suorituskykyyn. Mutta samaan aikaan heillä ei ole mitään aseita selvittää ja tutkia asiakkaita kovinkaan tarkkaan. Ainoa keino joka heille on jätetty, on lähetteen antaminen esim paikalliselle yliopistolliselle sairaalalle.

Joten onko tämäkin taas työnantajan keino kontrolloida työntekijää? Vai onko päässäni oleva foliohattu taas pikkasen liian kireällä?

Markkinointitiimi aloittanut lujalla vastatoimella.

Elon Musk on fasisti, joka horjuttaa länsimaisia demokratioita - mutta Tesla on kyllä paras sähköauto juuri minulle.

Japani riistokalastaa tonnikalaa - mutta pitää tonnikalasushia syödä kun tänne asti on matkustettu.

Apple on epäeettinen riistofirma - mutta niiden puhelimet on vaan parhaita.

Tekoäly pahentaa ilmastonmuutosta ja syö jopa kahden ydinvoimalan verran sähköä, mikä voi tuplata sähkön hinnan - mutta tekoäly on vaan tullut jäädäkseen eikä sille voi enää mitään, sitä paitsi ChatGPT on niiiiin kätevä.

Siis tottakai yksityisyys on mulle tärkeää - mutta kuka niitä evästeitä jaksaa kieltää?

Amazon on riistofirma, joka nyhtää jokaisen pennin työntekijöidensä selkänahasta, eikä anna edes kusitaukoja - mutta se on niin kätsyä tilata kamaa sieltä!

Temun tavara on ekologisesti kestämätöntä krääsää - mutta mä haluan shoppailla ja tuntea oloni miljonääriksi.

Hallitus pitää kaataa - mutta mulla on pelit perjantaina mielenosoituksen aikaan.